Pax Mediterranean

Historian nurkkapöydän 18. jakso käsitteli Ari Saastamoisen kirjaa Tuhat tietä Roomaan, jossa Saastamoinen tuo lukijan eteen runsaasti matkustamiseen liittyvää aineistoa Rooman valtakunnan ajoilta.  Aiheesta olisi voinut kirjoittaa myös otsikolla Tuhat meritietä Roomaan, olihan koko imperiumi rakentunut Välimeren ympärille.

Nykyisin Välimeri on helppo nähdä ihmisiä erottavana rajavyöhykkeenä. Merialueen valvontaan panostetaan viranomaisten resursseja ja meren ylittävää ihmisten liikkumista halutaan kontrolloida. 2000 vuotta sitten tilanne oli toinen. Kaikki meritiet eivät suinkaan johtaneet Roomaan, sillä Välimeri sitoi toisiinsa Rooman valtakunnan erilaiset alueet yhdeksi suureksi markkina-alueeksi. Meri oli kuin oman aikansa internet: verkosto, jossa ihmiset, aatteet ja kauppatavarat liikkuivat melko vapaasti.

Pohjois-Afrikka oli Rooman imperiumin ydinaluetta. Siellä tuotettu vilja ruokki Rooman lisäksi monia muita nälkäisiä suita Euroopassa. Vilja ei ollut ainoa kauppatavara, joka ylitti Välimeren. Laivoihin lastattiin viiniä, oliiveja, oliiviöljyä, kankaita, astioita ja orjiksi myytäviä ihmisiä sekä keisaria palvelevia legioonalaisia. Kaupankäynnin ja merenkulun verkostot ulottuivat Välimeren ulkopuolelle, aina Intiaan ja Kiinaan saakka.

Museum_für_Antike_Schifffahrt,_Mainz_01._Spritsail

Rahtilaivojalaivoja kuvattuna Kööpenhaminassa Ny Carlsberg Glyptotekin museossa säilytettävässä, 200-luvulle j.a.a. ajoitetussa sargofagissa. Reliefi on ehkä varhaisin tunnettu kuvaus merionnettomuudesta: Keskimmäisen laivan kohdalla on mereen pudonnut mies, jota kaksi vasemmanpuoleista laivaa ovat tulleet auttamaan. Oikeassa reunassa oleva alus on juuri törmäämässä vastaantulevaan liikenteeseen. Kuvassa on alkperäisestä sargofagista tehty, saksalaisessa museossa esillä oleva kopio. Kuva: Wikipedia Commons 

Keisari Augustuksen valtaannousu vuonna 27 e.a.a. aloitti noin parisataa vuotta kestäneen kauden, jota kutsutaan usein pax romanaksi, roomalaiseksi rauhaksi. Rooman valtakunta onnistui integroimaan ja rauhoittamaan koko Välimeren alueen tiiviimmin kuin yksikään valtakunta sitä ennen tai sen jälkeen. Historioitsija Lincoln Paine esittää kirjassaan The Sea and Civilization, että ajanlaskun kahta ensimmäistä vuosisataa voisi kutsua myös käsitteellä pax mediterranean, Välimeren rauha.

Näinä aikoina pax mediterranean vaikuttaa houkuttelevalta ihanteelta. Taloudellinen ja poliittinen vakaus auttaisi ratkaisemaan Välimeren alueen ongelmia. Realisti sisälläni kuitenkin tunnustaa, että Välimeren alueen taloudellinen ja poliittinen integraatio samassa mittakaavassa kuin se Rooman valtakunnan aikana saavutettiin tuskin toteutuu lähiaikoina, ehkei koskaan. 2000 vuotta sitten Välimeren rannoilla eläneitä ihmisiä yhdisti uskollisuus Roomaa ja sen keisaria kohtaan. Tänä päivänä samanlaista yhteistä, kaikkien jakamaa aatetta tai ideaa tuskin löytyy.

Lopuksi pieni kuuntelusuositus. Kehotan lukijoita tutustumaan Patrick Wymanin Fall of Rome -podcastiin. Wyman on kirjoittanut väitöskirjan roomalaisten kirjeenvaihdosta ja ihmisten liikkuvuudesta. Koulutus näkyy lopputuloksessa, sillä Fall of Rome on tehty historioitsijan ammattitaidolla. Kun aiheena on Rooman valtakunnan romahdus, Wyman ei jää toistamaan vanhoja käsityksiä kansainvaelluksista. Sen sijaan hän viittaa usein alan uusimpaan tutkimukseen, välittäen sitä eteenpäin helposti ymmärrettävässä muodossa. Ihmisten ja kauppatavaroiden liikkuminen on vahvasti läsnä koko sarjassa, mutta erityisesti podcastin 13. jakso käsittelee samoja teemoja kuin Saastamoisen kirja.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s